15.7.2012 
sunnuntai, heinäkuu 15, 2012, 11:08
SUOMEN SEITSEMÄS MÄÄRÄAIKAISRAPORTTI
KAIKKINAISEN NAISTEN SYRJINNÄN POISTAMISTA KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN
YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

Poimintaa asiakirjasta -

8.8 Turvakodit
92. Suomessa toimii 21 turvakotia, joista suurin osa on yhdistyspohjaisia. Turvakotien rahoitus
perustuu pitkälti asiakaskohtaisiin kunnan maksusitoumuksiin ja ostopalvelusopimuksiin.
Suomessa on 123 perhepaikkaa lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille.
93. Suomessa ei ole salaista turvakotia. Nimettömänä turvakodissa voi asioida vain puhelimitse tai
avopalveluissa, ei turvakotijaksolla. Lapsen ja vanhemman turvallisuus voi vaarantua turvakodissa, koska väkivaltaa käyttävällä lapsen huoltajalla on lainmukainen oikeus tietää lapsensa
olinpaikasta ja tavata. Vuonna 2011 on käynnistynyt salaisessa osoitteessa toimivan turvakotiverkostomallin kehittämishanke vakavan väkivallan tai sen uhan kohdanneille.
94. Yhtenäisiä turvakoteja koskevia laatusuosituksia on ryhdytty laatimaan. Valtakunnalliset turvakotipalveluita koskevat laatusuositukset puuttuvat toistaiseksi. Turvakotipalvelujen määrä ei
ole kasvanut kansainväliset suositukset täyttävälle tasolle eivätkä turvakodit jakaannu maantieteellisesti riittävän tasaisesti. Yhden turvakotipalveluja tarjoavan kansalaisjärjestön rahoitusta
on varmennettu pysyvämmälle pohjalle valtionosuusjärjestelmän kautta. Erityisesti kuntatalouden lähiajan haasteet vaikeuttavat osaltaan turvakotiverkoston riittävää ja monipuolista laajentamista.
95. Sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteena on valtakunnallistaa turvakotipalvelut vuoteen
2015 mennessä.

27.2 Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen
194.Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut pitkään osa tasa-arvopolitiikkaa. Keskeisenä
tavoitteena on ollut perhevapaiden tasaisempi jakaminen vanhempien välillä. Vanhempainvapaista työnantajille aiheutuvien kustannusten korvaamista on korotettu useasti. Tällä hetkellä
suurin osa vapaiden työnantajakustannuksista on jo tasattu. Perhevapaajärjestelmään on tehty
myös perheiden moninaisuuden huomioon ottamiseksi muutoksia muun muassa adoptioperheiden ja etävanhemman asemaan ja luotu rekisteröidyssä parisuhteessa oleville perhevapaaoikeuksia. Työn ja perheen yhteensovittamisen ratkaisut ovat rajautuneet pikkulasten ja pienten
koululaisten vanhempiin. Muidenkin ryhmien tarpeet joustaviin ratkaisuihin perheen ja työn
yhdistämisessä on alettu tiedostaa. Esimerkiksi yhä useampi työikäinen huolehtii työn ohella
myös vanhenevista vanhemmistaan.
195. Käytännössä työn ja perheen yhdistäminen on naisille miehiä vaikeampaa. Tästä syystä perhevastuiden epätasaiseen jakautumiseen on pyritty puuttumaan. Vuoden 2010 alusta voimaan tullut lainmuutos pidensi niin sanotun isäkuukauden enimmäispituuden 6 viikkoon. Isäkuukauden
käyttö on kasvanut vuosittain yli 10 %. Isät ovat lisänneet erityisesti synnytyksen jälkeen pidettävän isyysvapaan ja isäkuukauden käyttöä. Myönteisestä kehityksestä huolimatta äidit käyttivät vuonna 2009 93 % kaikista vanhempainvapaista. Useat isät kokevat edelleen, ettei työpaikoilla vieläkään suhtauduta perhevapaiden käyttämiseen suopeasti.
196. Vanhempainpäivärahan minimitasoa korotettiin vuoden 2009 alusta lukien. Uudistus hyödytti
erityisesti sellaisia naisia, jotka eivät ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen päivärahaan, kuten
opiskelijoita. Kotihoidontuen hoitorahaa ja yksityisen hoidon tukea korotettiin vuoden 2009
alusta. Lastenhoidon vuoksi osa-aikatyötä tekevien vanhempien osittaista hoitorahaa korotettiin
vuoden 2010 alusta korvaamaan paremmin työajan lyhentämisestä johtuvaa palkan menetystä.
Maaliskuusta 2011 lukien vähimmäismääräiset vanhempainpäivärahat, lapsilisät ja kotihoidon
tuki sidotaan kuluttajahintojen muutosta mittaavaan kansaneläkeindeksiin. Muutos hyödyttää
eniten pienten lasten perheitä.
197. Vanhempainvapaatyöryhmän maaliskuussa 2011 valmistuneessa mietinnössä selvitettiin vanhempainvapaajärjestelmän laajempaa uudistamista ja isien kannustamista aikaisempaa enemmän perhevapaiden pitoon sekä vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvien kustannusten korvaamisen parantamista. Työryhmä laati ehdotuksia isien osuuden kasvattamiseksi ja perhevastuiden tasaisemmasta jakamisesta. Työryhmä pohti myös vaihtoehtoisia keinoja vanhempainvapaista työnantajalle aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi. Ehdotusten tarkoituksena on 42
edistää naisten asemaa työmarkkinoilla sekä tukea naisten urakehitystä. Hallituksen tavoitteena
on lisätä isille merkittyjä vapaita, joustavoittaa isien perhevapaiden käyttöä ja mahdollistaa lapsen hoitaminen kotona vanhempainpäivärahan turvin nykyistä pitempään.


29 RASKAUDENAIKAINEN TERVEYS
215. Odottavien äitien terveyttä ja hyvinvointia seurataan kattavasti neuvolapalveluiden kautta.
Suomessa lähes kaikki naiset käyttävät maksuttomia julkisen terveydenhuollon äitiyspalveluita.
Vain pieni osa käyttää yksityisiä palveluita. Äitiysavustuksen saaminen edellyttää käyntiä äitiysneuvolassa tai lääkärillä ennen 16. raskausviikkoa. Äitiysneuvolan tehtävänä on turvata ja
edistää raskaana olevan naisen, sikiön ja vastasyntyneen lapsen ja koko lasta odottavan perheen
terveyttä ja hyvinvointia. Normaalisti sujuvan raskauden aikana odottava äiti käy äitiysneuvolassa 12–15 kertaa ja lääkärin tutkimuksessa 2-3 kertaa. Äidille tarjotaan mahdollisuus valtakunnallisen seulontaohjelman mukaisiin raskauden aikaisiin sikiön kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien seulontoihin. Terveydenhuollon henkilöstölle tarkoitettua kansallista äitiyshuollon suositusta vuodelta 1999 ollaan päivittämässä.
216. Synnyttäjien keski-ikä on ollut pitkään Suomessa 30 vuotta (30,1 vuotta vuonna 2010). Yli 35 -
vuotiaiden synnyttäjien osuus oli 18 % kaikista synnyttäjistä vuonna 2010. Joka kolmas synnyttäjä on ylipainoinen (painoindeksi BMI yli 25). Raskauden aikana tupakoivien osuus on
yhtä korkea kuin 1980 –luvun lopussa eli 15 %. Vuonna 2010 runsas kolmannes tupakoivista
synnyttäjistä ilmoitti lopettaneensa tupakoimisen. Vastaava luku oli 1990 –luvun alussa 11 %.
217. Perinataalikuolleisuus on Suomessa matala, 4,0 tuhatta syntynyttä lasta kohti vuonna 2010.
Keisarinleikkausten osuus on pysynyt pitkään samalla tasolla ja oli 16,3 % kaikista synnytyksistä vuonna 2010. 46
218.Raskaudenkeskeytysten lukumäärä laski edelleen vuonna 2010. Keskeytyksiä tehtiin 10 242 eli
noin 2 % edellisvuotta vähemmän. Keskeytyksiä tehtiin tuhatta 15–49 -vuotiasta naista kohti
8,8. Raskaudenkeskeytysten määrä on laskenut 2000 –luvun loppupuolella melko tasaisesti.
Tämä johtuu pääasiallisesti alle 20 –vuotiaiden naisten keskeytysten vähenemisestä. Raskaudenkeskeytyksiä tehdään edelleen eniten 20–24 –vuotiaiden ikäryhmässä.

31 MAASEUDUN KEHITTÄMINEN
224. Väestön sukupuolirakenteen vinoutuminen ja erityisesti koulutettujen naisten lähtömuutto syrjäisemmiltä alueilta on yksi tasapainoisen aluekehityksen este Suomessa. Sukupuolten välisen
tasa-arvon edistäminen liittyy alueiden kilpailukykyyn ja vetovoimaisuuteen tasapainoisen vä-
estörakenteen, työpaikkojen, yritystoiminnan ja palvelujen kautta.
225.Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa vuosille 2009–2013 on 15 strategista linjausta ja
niitä toteuttavia toimenpiteitä. Kunnilla on tärkeä asema linjausten toteuttamisessa. Monet linjauksista liittyvät suoraan ihmisten toimintaan ja toimenpiteillä on suoria tai välillisiä vaikutuksia ihmisten elämään, työskentely-, liikkumis-, opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksiin sekä hyvinvointiin. Tasa-arvoisuutta pyritään edistämään korjaamalla huonommassa asemassa olevan
sukupuolen tilannetta.
226. Koska naisten muuttoliike maaseudulta on niin voimakasta, että se uhkaa maaseudun yhteisö-
jen elinvoimaa, on erityishuomiota kohdistettu naisten työllistymis- ja yrittäjyysmahdollisuuksien lisäämiseen. Kokonaisohjelman sukupuolivaikutuksia on otettu huomioon erityisesti asumisen ja palveluiden, yrittäjyyden ja työn, osaamisen sekä kansalaistoiminnan ja paikallisen
kehittämisen osalta. Ohjelman seurannassa huomiota kiinnitetään erityisesti sukupuolten tasaarvon toteutumiseen. Esimerkiksi useat maaseutuasumisen, palveluiden ja kulttuurin edistämiseen tähtäävistä toimenpiteistä edistävät palvelujen saatavuutta sekä työllistymistä palvelualoilla. Naisia työllistävät erityisesti hyvinvointi- ja kulttuuripalvelut.
227.Maaseudun turvallisuuden lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tärkeitä kaikkien maaseudun
asukkaiden näkökulmasta. Kuitenkin Suomessa mm. väkivalta on voimakkaasti sukupuolittunut. Perheväkivaltatapauksissa suuri enemmistö uhreista on naisia, ja tämä tulisi huomioida
turvapalveluja suunniteltaessa perheväkivallan ehkäisy- ja hoitotoimien toteuttamiseksi. Kysymys on erityisen tärkeä harvaan asutuilla alueilla.
228. Naisilla on monissa perheissä suurempi vastuu erilaisista hoivatöistä. Lasten päivähoidon saatavuudella ja sen läheisyydellä on suuri merkitys naisille, joille työn ja perheen yhdistäminen
aiheuttaa yhä usein haasteita. Toimiva joukkoliikenne tukee naisten työssäkäyntiä yhden auton
perheissä ja edistää erityisesti naisten liikkumismahdollisuuksia. Kyläpalveluiden järjestäminen edistää koko paikallisyhteisön hyvinvointia, erityisesti kotona työskentelevien ja iäkkäiden
naisten. Maaseudun palveluja kehitettäessä on tärkeä ottaa huomioon myös syrjäytyminen. 48
229. Naisten miehiä aktiivisempi poismuutto maaseudulta on johtanut paikoin hyvin epätasaiseen
sukupuolirakenteeseen. Maaseudulle jäävien miesten keskuudessa naimattomuus on yhä yleisempää. Hyvinvointikysymyksiä on tarkasteltava kumpikin sukupuoli ja sen erityispiirteet
huomioiden.
230.Etätyömahdollisuuksien kehittäminen tuo joustavuutta työelämään ja lisää näin viihtyvyyttä ja
hyvinvointia. Erityisen merkittävää joustavan työelämän kehittäminen on naisille, joita hoiva-
ja palkkatyön yhteensovittamisen ongelmat koskevat kokonaisvaltaisemmin.
231.Työpaikkojen vääristynyttä sukupuolijakaumaa pyritään korjaamaan elinkeinorakenteen monipuolistamisella ja palvelualojen kehittämisellä sekä palvelujen saatavuudella. Peruspalvelujen
tarjonta on Suomessa erityisesti kuntien vastuulla. Osaamisen ja koulutuksen edistämiseen tähtäävien toimien tarkoituksena on kiinnittää huomiota sekä tyttöjen että poikien mahdollisuuksiin ja kiinnostukseen maaseutuelinkeinoja kohtaan.



Kommentit