Etusivulle

Lehtiartikkelit

Uudet

Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen 1/2017

Salon tulevaisuus 9/2012

Yhteiskunnallisessa toiminnassa 9/2012

Ennaltaehkäisevää työtä ei saa unohtaa 9/2012

Yhteistyöstä tulevien haasteiden aikakaudella 9/2012

Vaalien jälkeinen elämä

Todellisuus ja tuleva

Kylät elämään

Sodasta selviytyminen esimerkiksi tähän päivään

Perheen ja työn yhteensovittaminen

Kouluissa enemmän sijaa sydämen sivistykselle

Kuntalaisaloite 15.3.2010

Tulevaisuuden peilausta

Suomi ja sen alueet 2030

Budjetti ja taantuma -vastuu

Selviytyminen edellyttää säästöjä

Lähtisitkö päivähoitoyrittäjäksi?

Perniön lukio 14.9.2010

Säästöt

Oikea veroprosentti

Rakenteellinen välinpitämättömyys

Tasa-arvon edistämiseksi

Kotiseudullani Tuohitussa rentoudun

Tiipilä

Päätöksenteosta

Terveyden edistäminen

Tasa-arvo -puheenvuoro – Salo

Aloite kuntalaisvaikuttamisesta

Naarjärven Suojeluyhdistuksen 40-vuotisjuhlapuhe

Yleistä

Mitä arvostamme

Ihminen palveluiden keskiöön

Vuorovaikutus

Elämänkaaressa

Kun töissä on
kivaa


Kunnan palvelut

Kasvattajan tärkeät
arvot


Turvallisesti
koulutiellä


Vuoropuhelu

Yhteys toisiin
ihmisiin


Omaishoitajat
ansaitsevat tukea
ja kannustusta


Kuntalaisaloite
15.3.2010


Tupakoinnin haitoista Lasten ja nuorten tupakointi
15.3.2010

Sairaalamaailmasta

Syöpä ja syöpäkivunhoito Suomessa

Kuntaliitoksesta

Syöpäpotilaan kivunhoidon
haasteet


Terveydenhuollon työvoimapula

Päivystyksestä

Puheenvuoro hyvinvointivaltion tulevaisuudesta

Pääsiäinen ja Kipu-teema

Juhlapuhe

Suomen
itsenäisyyden 90





KASVATTAJAN TÄRKEÄT ARVOT

Vanhempina meidän tulee kasvattaa lapsissamme uskoa elämään, toivoa ja rakkautta. Siemen ei kasva itsestään. Kukoistus vaatii vaalimista, hienovaraista huolenpitoa ja näkemystä siitä, kuinka pahasti kaikki voi mennä pieleen tai yhtä hyvin onnistua. Kasvattajan arvoista vaikein ja petollisin on rakkaus! Rakkaus, joka ei tiedä vastuutaan, on yhteiskunnan mikrotason järisyttävin tuhovoima.

Lapsi pitää opettaa rakastamaan totuutta kaikissa sen muodoissa. Arvot koskettavat ydinolemustamme, sieluamme, ja sen vuoksi niihin suhtaudutaan kunnioittavasti. Vilpittömyys, totuudellisuus, suoruus – on eettinen arvo, josta pitäisi puhua paljon enemmän. Elämää pitää elää niin että se kestää päivänvalon, tarkoittaen lapsen opettamista rakastamaan totuutta sen kaikissa muodoissa. Rehellisyyden pitäisi olla kasvattajan avainarvo.

Maailman paras koululaitoskaan ei poista kotikasvatuksen välttämättömyyttä. Jotta lapsen henkisyys ja elämän arvosisällöt voivat vahvistua ne tarvitsevat lähitukea. Oikea ja väärä, konkreettinen hyvä ja paha, eivät avaudu itsestään. Rajat ovat rakkauden perusta siinä missä realismikin. Vanhempi osoittaa ottavansa lapsensa elämän tosissaan, kun hän tietää missä tämä on ja kenen seurassa. Lapsi voi luistaa totuudesta ja liukua valheiden verkkoon. Kypsän aikuisen rakkaus on rohkeutta nähdä, milloin lapsi väistelee totuutta. Se on kykyä auttaa korjaamaan kurssi.

Rakkaus on arvokasvatusta, jonka perustana on vanhemman oma esimerkki. Miten voit opettaa oppimista jos et itse osoita oppivasi? Miten osoittaa vilpittömyyttä, jos omaa asemaa ohjaa valhe? Vanhemmuuden arkinen rakkaus edellyttää välittämistä, sitä että asettaa lapsen koulutyön tukemisen oman elokuvan edelle. Se edellyttää epäitsekkyyden ja pitkäjänteisyyden arvomaailmaa, joka on vähättelyn aihe oman aikamme työelämässä.

Vanhemman rakkaus on kosketusta, Kiireetöntä läsnäoloa, pysymistä lapsen rinnalla. Vanhemman ensimmäinen velvollisuus on kertoa joka päivä lapselleen sanoin ja teoin, että hän on rakas. Rakkaus on käytännössä arkielämää parhaimmillaan. Aplodeja ei aina tule, mutta lapsi omaksuu käytäntöjä. Tavoitteena on auttaa esiin lapsen ainutlaatuinen oma elämän, inhimillinen rakastava olemus, kyky elää toiset huomioiden. Vanhemman rakkaus on palvelevaa johtamista tätä päämäärää kohti joka päivä.

Jokaiseen ihmiseen kätkeytyy kyky rikastaa ympäristöään, kyky rakastaa. Sen kyvyn vanhempi voi pelotta piiloon tai pilata. Koppavuus ei ole kenessäkään syntymälahjana – se saadaan aikaan vääristyneellä kasvatuksella. Ihmisestä ei tule nöyryyttäjäesimiestä koulutuksen eikä aseman kautta, vaan siksi, ettei pehmeydelle syntynyt tilaa silloin kun olisi pitänyt.

Rakkaus on toivoa paremmasta. Se on uskoa, että hyvä voi voittaa. Vanhemman rakkaus on olemassa lasta varten, elämän vuoksi, joka kohta seuraa. Se on olemassa, jotta lapsen sisimmässä piilevä suunnaton siemen, inhimillinen hyvä ja unelma, saisi tilaisuuden kasvaa kukoistukseen ja puhjeta ihanaan kukkaan.

Voimia kasvatustyöhön