Tänään käymme tapaamassa sukumme uutta versoa. Pienen tytön tapaaminen juuri joulun alla herkistää mielen ja sydämen. Saa tuntemaan suurta kiitollisuutta. Odotusta, sydän täynnä rakkautta.

Osaammeko viettää Joulua?

Olemmeko valmiit unohtamaan, mitä olemme tehneet muille ihmisille, ja muistamaan, mitä muut ovat tehneet meille;

olemaan ajattelematta, mitä maailma on velkaa meille, ja miettimään mitä me olemme velkaa maailmalle;

siirtämään oikeutemme taka-alalle, velvollisuutemme keskivaiheille, etualalle mahdollisuutemme tehdä vähän enemmän kuin sen mitä meiltä odotetaan;

ymmärtämään, että lähimmäisemme ovat aivan yhtä todellisia kuin mekin, ja yrittämään nähdä heidän kasvojaan
syvemmälle heidän iloa janoavaan sydämeensä;

myöntämään, että ainoa kunnon syy olemassaoloomme
ei ole suinkaan se, mitä saamme elämältä, vaan se,
mitä me itse annamme elämälle;

lopettamaan valittelumme, että koko maailman asiat
ovat hullusti, ja etsiselemään ympäriltämme paikkaa,
johon voisimme kylvää muutaman onnen siemenen.

Olemmeko valmiit tähän kaikkeen vaikkapa
vain yhden päivän ajan?
Silloin olemme myös valmiit viettämään joulua.

Tänään syntyi meidän toinen lapsenlapsemme. Pikkuinen tyttö Emilialle ja Mikolle. Salon synnytysyksikkö sulkeutui juuri 20.12.2015. Joten matka kävi Turkuun. Nuori perhe paistoi rauhassa kinkun. Ohjeita synnäriltä oli jo päivällä kysytty. Vauva syntyi puolenyön jälkeen. Onnea Emilialle ja Mikolle, iloitsemme kanssanne esikoistyttärestä.

Suurin arvo jonka voimme lapsillemme siirtää, on perheen arvostus.
Juuri perhe - rakkauden, huolenpidon ja yhteisyyden siirtäjä sukupolvelta toiselle - on antanut ihmiskunnalle mahdollisuuden tuntea ylpeyttä meneisyydestä, uskoa nykypäivään, ja asettaa uskonsa tulevaisuuteen.
- Eunice Kennedy Shiver -

Joululahjasi

Anna kun annan sinulle joululahjan
et sinä voi sitä syödä, etkä juoda
et voi ripustaa sitä seinälle
etkä edes joulukuuseen
ei sitä ole kääritty koreaan paperiin
siitä puuttuu lakka ja rusettikin
et voi vaihtaa sitä juhlien jälkeen
eikä se mitään maksanutkaan.
Ei se ole aamutakki tai yöpaita
ei se ole kaulaliina tai villapaita
mutta voit sinä sen päällesi pukea.

Se on kesäinen aamu
jolloin leppäkerttu kulki paljaalla iholla
se on kaikki kesän äänet ja
kaikki kesän tuoksut.
Se on kaikki lesän lapset ja
kaikki kesän aikuiset
kaikilla hiekkaa varpaiden välissä.

Se on avain sinun mielesi
lämpöisiin muistoihin
aurinkoon ja linnunlauluun.

Sillä sitä sinä tarvitset.

Ihminen voi keskittyä elämänsä aikana joko rakentamiseen tai puutarhanhoitoon. Rakentajien työ saattaa viedä vuosia, mutta jonakin päivänä rakennus on valmis. Sillä hetkellä he pysähtyvät ja jäävät omien seiniensä vangeiksi. Elämä menettää merkityksensä rakennustyön päättyessä. Mutta on olemassa myös niitä jotka kylvävät. He joutuvat kärsimään ajoittaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista vaihteluista ja harvoin lepäävät.
Mutta toisin kuin rakentajan rakennus, puutarha jatkaa ikuista kasvuaan. Ja vaikka se vaatii jatkuvaa huolenpitoa, elämä on sen ansiosta puutarhurille yhtä suurta seikkailua.

Ihminen antaa vähän silloin kun hän antaa vain siitä minkä omistaa, mutta kun hän antaa itsestään, hän antaa paljon.

Haastava ja paikoin erittäin raskas syksy alkaa olla paketoitu
Budjettivaltuusto on nyt takana. Valtakunnan leikkaukset, lakimuutokset tulevat vastaan ajan kuluessa. Salon säästöt näkyvät jo keväällä. Salossa huolta aihettaa vielä lisäksi kaupungintalon betonilaatta. Oireilun takia tiloja on tutkittu. Edessä on remonttia kokoushuoneissa ja sosiaalitoimen toimipisteissä. Vastuut ja juridiikka tulevat eteen. Remontti alkaa mahdollisimman nopeasti. Asiantuntija on lausuntonsa antanut. Kosteussulku ei ole timinut halutulla tavalla. Korvaavia tiloja etsitään toimintaa varten. Kulujen kattaminen onkin nyt tärkeä asia. Kuka maksaa? Rakentajalla on vastuunsa, kaupungilla myös. Tätä vatvotaan seuraavaksi.
Kaupunginhallitus linjaa tämän.