Valtuustoseminaarin jälkeen

Valtuustoseminaari teki päättäjille virkamiesten esitysten kautta selväksi, että tulevat vuodet ovat säästötalkoita. Mutta miksi rahan käyttö ei ole ollut tähän asti tiukempaa, kysyn minä. Aina on hankkeita joihin ollaan välistä vetämässä rahaa. Kokonaisutta ei hahmoteta. Yhteinen rahakirstu on tyhjä ja veroeurot niukkenevat, yhteisöverot eivät enää tuo kahisevaa samoissa määrin kuin nousukaudella; Nokian hyvä tulos on ollut aiempina vuosina niin itsestäänselvää Salolle, ettei rahankäyttötapaa olla huomattu ajoissa tiukentaa. Ja 30 miljoonan euron haaste johtaa rajuihin korjaustoimiin. Rakennemuutosalueen tuet auttavat elinkeinopolitiikan korjaustoimissa, mutta lopputulos riippuu globaalista maailmantaloudesta ja päättäjien kokonaisuuden hahmottamisesta ja yhteistyökyvystä. Iloitsin siitä seminaarissa, että vuorineuvos Kari Neilimo maltillisella ja positiivisella otteellaan avasi asioita ja selosti ajoissa reagoimisen mallia, jotta vältytään paniikkijarutukselta. Ja meille päättäjille jäi kyllä rankasti pureskeltavaa, sillä meille tykitettiin siinämäärin asiaa, ettei kommenttipuheenvuoroille anettu riittävää keskustelutilaa. Jälkipuinnissa olemme mukana.

Sekavin tunnelmin lähdimme koteihin asioita sulattelemaan. Kotitehtävä oli selvä. Ihmisen kanssa pitää asioita keskustella, perustellen. Kuntalaisia varten toimintoja pyöritetään, heidän kuulemisellan pitäisi olla suurempi sija. Mutta kuunnellanko sitä mitä kansa ajattelee, ei tahdo mennä perille.