Naiset ovat aliedustettuina kunnallisessa päätöksenteossa. Naisten osuus kuntavaaliehdokkaista on kasvanut 1960-luvun lopulta lähtien ja naisten osuus ehdokkaista on ollut noin 40 prosentissa. Edellisissä kuntavaaleissa kasvu kuitenkin taittui ja naisten osuus ehdokkaista kääntyi laskuun ensimmäistä kertaa neljään vuosikymmeneen.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa naisten osuus ehdokkaista oli alle 39 prosenttia ja valituista noin 36 prosenttia. Vaikka naisten äänestysaktiivisuus on miehiä korkeampi, on naisten osuus valituista päättäjistä jäänyt heidän ehdokas- ja ääniosuuttaan pienemmäksi. Tämän vuoden vaaleissa noin 40 prosenttia asetetuista ehdokkaista on naisia.

Ennakkoäänestys päättyy tiistaina 4.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 9.4.2017. Tee tasa-arvoteko, äänestä naista!

Kysyimme puoluejohtajien näkemyksiä tasa-arvosta kuntavaaleissa ja kuntapäätöksenteossa. Lue Feministisen puolueen, Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien, Ruotsalaisen kansanpuolueen, Sosialidemokraattien, Vasemmistoliiton ja Vihreiden puheenjohtajien vastaukset kysymyksiimme:
Mikä on mielestänne oman kotikuntanne/kuntien polttavin tasa-arvo-ongelma sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ja mitä sille tulisi tehdä?
Feministinen puolue, puheenjohtaja Katju Aro
Tällä hetkellä polttavin ongelma on tuleva sote-uudistus, joka koskee yli 200 000 kuntatyöntekijää, joista 70 prosenttia on naisia. Muutos vaikuttaa työntekijöiden työehtoihin, ennakkoarvioiden mukaan niitä heikentävästi. Lisäksi näin isolla naisvaltaisiin aloihin kohdistuvalla muutoksella voi olla merkittäviä vaikutuksia myös pyrkimyksiin edistää palkkatasa-arvoa ja alojen välisen segregaation purkua, mikäli hoiva-alan palkat laskevat muutoksessa entisestään.

Kansallinen Kokoomus, puheenjohtaja Petteri Orpo
Tasa-arvo on tärkeä osa kuntapolitiikkaa ja kuntien tärkeänä tehtävänä on poistaa tasa-arvon esteitä. Miesten ja naisten välisiä eroja on esimerkiksi sukupuolten hyvinvoinnissa, eliniänodotteissa sekä mahdollisuuksien tasa-arvossa.

Lähisuhdeväkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka vaatii ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa naiset ovat aliedustettuina, sillä tällä hetkellä kunnanvaltuutetuista vain noin 36 prosenttia on naisia.

Edistystä on toki jo tapahtunut. Tasa-arvolain muutokset ja uusi yhdenvertaisuuslaki ovat astuneet voimaan tällä hallituskaudella. Tasa-arvolaki koskettaa koko kunnan toimintaa: päätöksentekoa ja hallintoa, kuntalaisia ja heidän palveluita sekä kuntaa työnantajana. Lisäksi Suomi on ratifioinut Euroopan neuvoston sopimuksen naisiin kohdistuvasta ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja sen toimeenpanoa tulee kiirehtiä.

Suomen Kristillisdemokraatit (KD), puheenjohtaja Sari Essayah
Kuntien polttavin tasa-arvo-ongelma on tällä hetkellä poikien heikommat oppimistulokset perusopetuksessa ja sen myötä poikien suurempi syrjäytymisriski. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen pojilla oppimistulokset ovat tutkijoiden mukaan romahtaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Erilaisten oppimistulosten seurauksena myös hakeutuminen jatko-opintoihin eriytyy tyttöjen ja poikien välillä.

Tutkimusten mukaan erot näyttäisivät johtuvan enemmän asenteista, kuin erilaisista päättely- tai ajattelutaidoista. Ero näyttäisi selittyvän oppimaan oppimisen arviointiin sisältyvistä asenne- ja uskomusmittauksista. Oppimista tukevat asenteet ovat vahvempia tytöillä ja oppimista haittaavat asenteet vahvempia pojilla. Koulutuksen arviointikeskuksen mukaan poikien joukossa näyttäisi olevan selvästi enemmän oppilaita, joiden koulumenestys ei vastaa heidän senhetkistä osaamispotentiaaliaan. Tutkimustietoa ei ole siitä, missä määrin on kyse todellisesta heikosta osaamisesta ja missä määrin monen pojan haluttomuudesta sitoutua koulun tavoitteisiin. Opetushallitus totesi jo vuonna 2004, että on myös olemassa näyttöä siitä, että tyttöjä ja poikia kohdellaan koulussa eri tavoin ja myös heidän koulumenestystään arvioidaan eri perusteilla.

Poikien ja tyttöjen väliset erot oppimistuloksissa on otettava vakavasti. Opettamisen käytäntöjä on muutettava, valinnaisuutta lisättävä ja pyrittävä ennen kaikkea vaikuttamaan asenneilmapiiriin, jossa poikien uskoa omaan pärjäämiseen ja halua oppia vahvistetaan. Yksilöllisyyden ja erojen huomioimista tarvitaan nykyistä enemmän – koulutukseen kohdistetut säästöt tekevät valitettavasti tästä entistä vaikeampaa. Erityinen huolenaiheemme on ammatilliseen koulutukseen liittyvät säästöt, joiden seurauksena yhä suurempi osa oppimisesta siirtyy oppilaan omalle vastuulle. Kaikkien hartiat eivät tätä kanna. Myös uudistus, jossa korkea-asteelle pääsy perustuisi yksinomaan lukion tuloksiin voi johtaa yhä suurempaan eriytymiseen korkea-asteella.

Suomen ruotsalainen kansanpuolue, puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson
Yleisesti kunnissa miesten ja naisten erilainen osallistuminen työelämään on keskeinen tasa-arvo-ongelma. Siksi perhevapaiden uudistaminen on myös keskeinen asia kuntien näkökulmasta. Kaikkien lasten oikeus päivähoitoon on myös tärkeä asia naisten työelämäosallisuuden lisäämiseksi. Siksi myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttäminen on ollut monen kunnan vapaaehtoinen päätös.

Erityisryhmä, jossa naisten työmarkkina-asema on huomattavasti heikompi kuin miesten, on maahanmuuttajanaiset. Monissa kunnissa on rakennettu malleja kotonaan lapsiaan hoitavien naisten kotoutumisen tukemiseksi. Tarvitaan kuitenkin valtakunnallista mallia ja resursseja "naisten kotoutumismallille", jotta polku työelämään nopeutuu maahanmuuttajanaisille. Malliin tulee voida yhdistää lastenhoito.

Lisäksi naisiin kohdistuva väkivalta sekä riittämättömät toimenpiteet näiden naisten, sekä lähisuhdeväkivallan kohteena olevien lasten, suojelemiseksi ovat keskeinen tasa-arvokysymys, joka näyttäytyy kunnissa. Turvakodit ovat tänään valtiollinen tehtävä, jolle on ehdottomasti varattava maan kattavasti riittävät resurssit. Mutta on erittäin tärkeää, että kunta voi ennalta ehkäisevällä työllä sosiaali- ja terveydenhuollossa (tulevaisuudessa maakunnassa) sekä kolmannen sektorin kanssa yhteistyötä tekemällä ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa ja antaa varhaista tukea, jos riski väkivallasta ilmenee.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, puheenjohtaja Antti Rinne
Suomalaisen yhteiskunnan keskeinen tasa-arvokysymys, joka kietoutuu myös kuntiin, on miesten ja naisten palkkatasa-arvo. Tässä on kyse myös vahvasti naiseläkeläisten köyhyydestä, kun naisten palkka on niin paljon pienempi kuin miesten. Tätä asiaa ei ratkaista yksin kunnissa. Kuitenkin myös kuntien päätöksenteolla liittyen esimerkiksi päivähoitoon on iso merkitys sillä, että miesten ja naisten tasa-arvo lähtee toteutumaan vahvemmin. Kunnissa päätetään myös varhaiskasvatuksen toteuttamisesta. Sillä on iso merkitys lasten ja nuorten kehittymisen kannalta oppimisen ongelmien tunnistamisessa.

Vasemmistoliitto, puheenjohtaja Li Andersson
Mielestäni tasa-arvon kannalta yksi merkittävimpiä ongelmia kunnissa on työnantajapolitiikka: Naiset tekevät etenkin julkisella sektorilla työtä pienellä palkalla ja todella niukoilla resursseilla. Suomalaisen työmarkkinan rakenteellinen ongelma on se, että meillä on vahvasti sukupuolen mukaan eriytyneet työmarkkinat, ja naisvaltaisten alojen palkkataso on monesti hyvin matala.

Sukupuolten välistä tasa-arvoista työmarkkina-asemaa tulisi edistää kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa. Kuntien pitäisi esimerkiksi pyrkiä tunnistamaan sukupuolirooleihin liittyviä ennakkokäsityksiä sekä eriarvoistavia rakenteita ja ottaa tämä toiminnassaan huomioon. Julkisiin palveluihin tehtävät leikkaukset vaikuttavat suoraan naisten työhyvinvointiin ja toimeentuloon. Naiset ovat myös iso julkisten palveluiden käyttäjäryhmä. Varhaiskasvatusryhmien suurentaminen ja lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen heikentävät naisten asemaa työmarkkinoilla. Juuri kunnissa voidaan edistää tasa-arvoa pitämällä huoli, että kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen ja että varhaiskasvatuksen ryhmäkoot sekä päivähoitomaksut pidetään pieninä.

Sukupuolten tasa-arvon huomioimisen rinnalla on otettava huomioon myös muun syrjinnän estäminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Sukupuolen lisäksi henkilön heikompi asema voi perustua esimerkiksi sosioekonomiseen asemaan, etniseen alkuperään, kieleen, uskontoon, poliittiseen mielipiteeseen, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, vammaisuuteen, ikään, tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Kunnan tuleekin huomioida tasa-arvo kokonaisvaltaisesti.

Vihreä liitto, puheenjohtaja Ville Niinistö
Tasa-arvon eteen on tehty paljon työtä kunnissa, mutta paljon on vielä tehtävää! Maksuton varhaiskasvatus lisäisi joustoa perheiden elämäntilanteisiin, mutta olisi myös iso askel naisten tasa-arvon parantamisessa. Kaikille lapsille tulisi taata oikeus myös tasa-arvoiseen päivähoitoon vanhempien työmarkkina-asemasta huolimatta. Monissa kunnissa hallituksen suunnitelmat subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta onkin jo torjuttu. Tämä helpottaa myös naisten paluuta työelämään ja vähentää nuorten naisten syrjintää työmarkkinoilla.
Miten kunnat voivat tehokkaimmin edistää sukupuolten tasa-arvoa päätöksenteossaan ja toiminnassaan?
Feministinen puolue, puheenjohtaja Katju Aro
Tekemällä konkreettisia aloitteita tasa-arvon edistämiseksi (esitämme itse useampia aloitteita ohjelmassamme) ja ottamalla sukupuolivaikutusten arvioinnin ja seurannan ohjaavaksi periaatteeksi kaikessa päätöksenteossa.

Kansallinen Kokoomus, puheenjohtaja Petteri Orpo
Monet arjen asiat ovat tasa-arvotekoja. Kunnan toimivat palvelut luovat perustan kuntalaisten tasa-arvolle. Palvelut tarjoavat tasa-arvoisia mahdollisuuksia koulutukseen, työssäkäyntiin ja harrastamiseen.

Kunnilla on vielä tehtävää naisten ja miesten välisen tasa-arvon kaventamiseen esimerkiksi terveydessä, turvallisuudessa ja työn ja perhe-elämän sujuvassa yhdistämisessä.

Esimerkiksi työelämän muuttuneisiin tarpeisiin on kyettävä vastaamaan paremmin tarjoamalla laajasti varhaiskasvatusta ja päivähoitoa joustavasti eri muodoissa huomioiden perheiden erilaiset tarpeet. Julkisen liikenteen tulee olla kattavaa, sujuvaa ja kohtuuhintaista. Keskusta- ja puistoalueiden tulee olla turvallisia liikkumispaikkoja naisille ja miehille vuorokauden ympäri.

Lisäksi kuntien tulee huolehtia toimivista lasten ja nuorten palveluista sekä monipuolisista harrastusmahdollisuuksista.

Kuntien ykköspaikoille tarvitaan enemmän tasa-arvoa. Tämä vaatii johdonmukaista tasa-arvon noudattamista esimerkiksi hallitus-, valtuusto- ja lautakuntapaikkojen nimityksissä. Konkreettinen tasa-arvoteko olisi, että luottamustehtävistä saatavat palkkiot eivät vähentäisi äitiyspäivärahaa. Tähän liittyvää valmistelua on sosiaali- ja terveysministeriössä meneillään ja pidän tärkeänä, että kunnalliseen päätöksentekoon ja yhteisten asioiden hoitamiseen osallistumista kannustetaan.

Suomen Kristillisdemokraatit (KD), puheenjohtaja Sari Essayah
Tärkein keino puuttua oppimiseroja koskevaan ongelmaan on huolehtia koulutuksen riittävistä resursseista, jotta oppilaiden yksilöllisyys voidaan paremmin huomioida ja esimerkiksi valinnaisuutta lisätä. Suurissa ryhmissä alisuoriutuminen ja huonot asenteet jäävät helpommin huomaamatta ja täsmäapu saamatta. Tasa-arvonäkökulmasta koulutukseen tulee siis panostaa, eikä karsia siitä.

Koulujen asenneilmapiiriin ja kouluviihtyvyyteen on määrätietoisesti panostettava. Kun tutkimusten mukaan asenteet vaikuttavat näinkin merkittävästi sukupuolten eroihin, parempi ilmapiiri, positiiviset kokemusten ja positiivisen palauteen lisääminen on nähtävä keskeisenä tavoitteena koulutuksen kehittämisessä.

Suomen ruotsalainen kansanpuolue, puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson
Tasa-arvosuunnitelman laatiminen ja säännöllinen päivittäminen on tärkeää osana kunnan henkilöstöpolitiikkaa. Lisäksi tasa-arvon edistäminen on tärkeää kaikessa kunnan toiminnassa, jossa tulevaisuudessa korostuu sivistyssektori, ml. liikunta- ja nuorisotyö. Kuntastrategiassa ja hyvinvointisuunnitelmassa tulee huomioida tasa-arvo keskeisenä lähtökohtana, sekä näiden pohjalta laadituissa toimenpidekokonaisuuksissa.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, puheenjohtaja Antti Rinne
Päivähoito ja varhaiskasvatus ovat esimerkkeinä niistä osa-alueista, joissa kunnat voivat toimia. Erityisesti sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta on tärkeää, että kaikessa kunnan päätöksenteossa järjestelmällisesti otetaan huomioon myös sukupuolivaikutukset.

Erityistä tukea vaativien nuorten auttaminen on tärkeää. SDP:n ollessa hallituksessa huolehdittiin siitä, että ryhmäkokojen pienentämiseen panostettiin ja erityisesti vaikeissa toimintaympäristöissä toimivia kouluja tuettiin suoraan rahalla. Lapsiperheiden köyhyys on johtanut siihen, että lasten harrastusmahdollisuudet ovat eriarvoistuneet. Tässä myös aktiivinen toiminta kunnissa yhteistoiminnassa kolmannen sektorin kanssa mahdollistaa vahvemman tasa-arvon. Vaikka nämä eivät suoraan liity sukupuolten väliseen tasa-arvoon, ovat ne tästä huolimatta tärkeitä tasa-arvoa vahvistavia elementtejä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Vasemmistoliitto, puheenjohtaja Li Andersson
Kuntien tulee huomioida sukupuolten tasa-arvo läpileikkaavasti politiikassaan, organisaatioissaan ja käytännöissään. Kuntien tulisi esimerkiksi huomioida palveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa sukupuolten erilaiset tarpeet. On myös tärkeää pitää huolta siitä, että palveluita tarjoava henkilöstö osaa tunnistaa tavat, joilla sukupuoli vaikuttaa palveluihin. Kuntien tulee myös varmistaa, että kuntalaisten kannalta merkittäviä palveluita tarjoavat muut toimijat huomioivat tasa-arvokysymykset omassa toiminnassaan. Tehokkaita tapoja edistää sukupuolten tasa-arvoa päätöksenteossa ja toiminnassa on myös esimerkiksi sukupuolivaikutusten arviointi etukäteen silloin kuin tehdään päätöksiä koskien kuntien palveluita tai toteutetaan hankkeita.

Vihreä liitto, puheenjohtaja Ville Niinistö
Teettämällä päätöksien vaikutusarviot ennen kuin päätöksiä tehdään. Kun kunta kaavoittaa, leikkaa palveluista tai vaikkapa järjestää lapsille harrastusmahdollisuuksia, päätökset kohtelevat usein sukupuolia ja väestöryhmiä eri tavalla. Päivähoidon heikennykset voivat kohdistua erityisesti naisiin, parhaat liikuntavuorot ja enemmät rahat voivat mennä aina joko poikien tai tyttöjen suosimille lajeille. Tällaiset vaikutukset on arvioitava, kun päätöksiä tehdään, ja katsottava, että ne ovat reiluja ja tasapuolisia kaikille sukupuolille ja väestöryhmille.
Kuinka suuri osa oman puolueenne kuntavaaliehdokkaista on naisia vuonna 2017?
Feministinen puolue, puheenjohtaja Katju Aro
90 prosenttia ehdokkaistamme on naisia.

Kansallinen Kokoomus, puheenjohtaja Petteri Orpo
Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaista 39 prosenttia on naisia.

Suomen Kristillisdemokraatit (KD), puheenjohtaja Sari Essayah
Kristillisdemokraateilla on puolueista tasapäisin sukupuolijakauma – ehdokkaistamme 46,7 prosenttia on naisia ja 53,3 prosenttia on miehiä.

Suomen ruotsalainen kansanpuolue, puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson
43 prosenttia RKP:n kuntavaaliehdokkaista on naisia.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, puheenjohtaja Antti Rinne
Noin 41 prosenttia.

Vasemmistoliitto, puheenjohtaja Li Andersson
Vasemmistoliiton sukupuolijakauma on 60/40, eli 40 prosenttia ehdokkaista on naisia.

Vihreä liitto, puheenjohtaja Ville Niinistö
57,9 prosenttia puolueen asettamista ehdokkaista. Tämä on suhteellisesti eniten eduskuntapuolueista vuoden 2017 kuntavaaleissa.
-------------------------------------------------------------------
Perheet ja työelämä ?asiakirja
https://issuu.com/kokoomus/docs/perheet_ja_tyoelama_issuu