Ihmisiin kohdistuvien päätösten vaikutukset ovat nähtävissä usein pitkän ajan päästä. Kouluterveydenhuoltoon tai nuorisopsykiatriaan tehdyt määrärahojen leikkaukset näkyvät vasta vuosien jälkeen esim. lisääntyneenä yhteiskunnalisena pahoinvointina.
Kuva 2008 syksyn Pariisin matkalta Parlamentista Ranskassa.

Hyvää Isänpäivää kaikkiin koteihin!


"Sukupuolten tasa-arvon tulisi näkyä myös eroissa"
Huoltajuuskiistoissa isät on nähtävä vastuullisina vanhempina siinä missä äiditkin, kirjoittaa Stefan Wallin.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on molempien sukupuolten asia. On tärkeätä, että tasa-arvotyössä keskitytään edelleen naisten aseman parantamiseen. Tällä saralla onkin työ vielä pahasti kesken, mitä tulee esimerkiksi samapalkkaisuuteen, työelämän eriytymiseen tai naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. On kuitenkin tullut aika todeta, että naisten aseman parantamisen ohella meidän tulee huomioida myös miesten tasavertaiset tarpeet.

Miesten tasa-arvoasiat eivät ole uusia kysymyksiä. Suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa on 1970-luvulta lähtien käsitelty myös miehiä. Merkittävä edistysaskel otettiin vuonna 1988, jolloin tasa-arvoasiain neuvottelukunta perusti ensimmäisen miesjaostonsa.

Juurtuvaa ja kestävää tasa-arvoa tavoiteltaessa on tärkeää, että molemmat sukupuolet kokevat työn mielekkääksi. On luotava sellainen yhteiskunta, jossa molemmat sukupuolet voivat hyvin, ja sellainen tasa-arvokulttuuri, jossa niin naiset kuin miehetkin nähdään tärkeinä. Vain tätä kautta tulevat sukupolvet asettavat tasa-arvon lähtökohdaksi, jota ei tarvitse kyseenalaistaa.

Miesnäkökulma mielletään nykyisin kahdella tavalla. Yhtäältä puhutaan asioista, joissa miehet ovat naisia huonommassa asemassa sukupuolensa takia. Toisaalta puhutaan siitä, miten miehet saataisiin mukaan tukemaan naisten aseman parantamista. Voidaan ajatella, että nämä asiat yhdessä muodostavat tasa-arvotyön miesnäkökulman.

On kuitenkin muitakin tapoja ymmärtää miesnäkökulma. Perinteinen käsitys tasa-arvosta on perustunut siihen, että tilastot kertovat miesten ja naisten riittävän tasapainoisesta edustuksesta, mitattiinpa mitä tahansa asiaa. Tasa-arvotyön uudenlainen ymmärtäminen perustuu siihen, että mietitään, mikä on ihmisille tärkeintä.

Terveys ja hyvinvointi ovat usein ensimmäisinä ihmisten arvolistalla. Pidän itse tasa-arvopoliittisesti tärkeänä, että kaikilla on aito mahdollisuus tehdä elämässään sukupuolen rajoittamatta itseään koskevia valintoja. Tasa-arvotyön tulisi siis perustua naisten ja miesten yhteistyöhön, jonka perustavoite on sosiaalinen tasavertaisuus ja hyvinvointi.

Kun tasa-arvoa lähestytään miesnäkökulmasta, lapsiin liittyvät huoltajuuskiistat nousevat tuskallisen usein esille. Miehiä on pitkään kannustettu osallistumaan lastensa hoitamiseen, vanhempainvapaiden käyttöön sekä vastuuseen kodin asioista. Tämä kaikki on vaikuttanut siihen, että miehet yhä useammin haluavat jatkaa läheistä suhdetta lapsiinsa myös avioeron jälkeen.

Miesten epätoivo suhteessa lasten huoltajuuteen on kuitenkin kasvussa. Kun miehet pelkäävät menettävänsä yhteyden lapsiinsa ja koettavat löytää ratkaisua ahdistavaan tilanteeseen, he ovat usein neuvottomia. On erittäin huolestuttavaa, että niinkin moni mies ja isä kertoo tunteneensa itsensä automaattisesti heikommaksi ja syyllisemmäksi osapuoleksi asioidessaan sosiaaliviranomaisten kanssa.

Miehiä koskeva merkittävä tasa-arvo-ongelma on se, että sosiaali-, terveys- ja opetusalojen miehiä koskeva osaaminen on niin ohutta. Sosiaali- ja terveysministeriö on tarttunut asiaan ja aikoo Euroopan sosiaalirahaston varojen avulla kouluttaa huoltajuusasioiden kanssa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä. Hankkeessa hyödynnetään aiemmin isätyössä saatua kokemusta.

Tavoite on lisätä viranomaisten kykyä harkita isän ja äidin soveltuvuutta huoltajaksi ilman perinteisiä, stereotyyppisiä käsityksiä miehistä ja naisista. On ennakkoluulottomasti arvioitava sekä isän että äidin edellytyksiä toimia huoltajana.

Sukupuolten tasa-arvon on toteuduttava myös erotilanteissa. Isät on nähtävä vastuullisina vanhempina siinä missä äiditkin!

Miesten hätähuudot ovat moninaisia. Apua haetaan tasa-arvoviranomaisilta, järjestöiltä, lakimiehiltä – ja valitettavan usein myös luovutetaan tai haetaan lohtua pullosta. On tärkeää, ettemme oleta tässäkään asiassa ratkaisun löytyvän pelkästä tilastollisesta tasavertaisuudesta. Tarvitsemme toimia, joilla pystymme ennakoimaan vaikeita tilanteita ja varmistamaan riittävän tuen miehille ja naisille.

Yhtenä keinona on perheasioiden sovittelu. Oikeaan aikaan tarjottuna sovittelu tukisi huolto- ja tapaamissopimusten syntyä sekä ehkäisisi huolto- ja tapaamisriitoja. Näin lapsella olisi eronkin jälkeen toimiva yhteys molempiin vanhempiinsa. Tämä parantaisi selvästi isien mahdollisuutta säilyttää hyvä suhde lapsiinsa.

Miehillä on vaikeuksia erityisesti asioissa, jotka vaativat kykyä ja rohkeutta itsetutkiskeluun ja omien tuntemusten sanoittamiseen. Miehiä koskevat ongelmat näkyvät syrjäytymistä, yksinäisyyttä, asunnottomuutta, itsemurhia ja eliniänodotetta koskevissa tilastoissa. Jo koulussa osa pojista oireilee.

Yksi tapa vaikuttaa tähän on, että miehet hoitaisivat lapsiaan nykyistä enemmän jo pikkulapsivaiheessa. Näin hoivaavan, tunteitaan ilmaisevan miehen malli toimisi esimerkkinä myös pojille. Tulevan vanhempainvapaauudistuksen on oltava tältä osin rohkea ja aidosti uusi.

Tasa-arvotyön kannalta on keskeistä, että naiset ja miehet tekevät sitä yhdessä. Miesten kiinnostus lisääntyy, kun keskustelua käydään myös heille tärkeistä asioista.

Tähän asti tehty työ on ollut merkityksellistä. Samalla on kuitenkin syvennettävä keskustelua miesten asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Myös miehet, pojat ja isät, tarvitsevat tasa-arvoa – ja tasa-arvotyössä puolestaan tarvitaan miehiä, poikia ja isiä.

Hyvää isänpäivää!

STEFAN WALLIN
Kirjoittaja on tasa-arvoasioista vastaava ministeri (r).

Pidän hänen kirjoituksestaan. Maltillisuus ja rakentava suhtautuminen lasten parhaaksi on tulevaisuudessa tärkeää.

UNIFEM on naisten kehitysrahasto YK:ssa, jonka tarkoituksena on edistää naisten oikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.

UNIFEMin perusajatus on, että jokaisella naisella on perusoikeus elää vapaana ilman syrjintää tai väkivaltaa, ja että naisten aseman edistäminen on onnistumisen edellytys yhteiskunnan kehityksessä ja oikeusvaltioiden toiminnassa.
UNIFEM on perustettu 1976 ja sen rooli on pitää tiiviisti yhteyttä naisjärjestöihin sekä valtioiden hallintoon yhdistäen ne YK:n toimintaan kansallisilla ja kansainvälisillä toimintaohjelmilla saadakseen aikaan pysyvää muutosta naisten asemassa.
UNIFEMin pääpainopiste on tukea kansainvälisten sopimusten toimeenpanoa kansallisesti. Tämän tavoitteen tukemiseksi UNIFEM keskittyy erityisesti seuraaviin teemoihin:
- Naisten taloudellisen oikeuden ja turvallisuuden vahvistaminen
- Naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen
- HIV:n ja AIDS:n vähentäminen ja ennaltaehkäisy naisten ja lasten osalta
- Edistää naisten poliittisia oikeuksia epävakaissa yhteiskunnissa
Active in all regions and at different levels, UNIFEM works with countries to formulate and implement laws and policies to eliminate discrimination and promote gender equality in such areas as land and inheritance rights, decent work for women, and ending violence against women. UNIFEM also aims to transform institutions to make them more accountable to gender equality and women’s rights, to strengthen the capacity and voice of women’s rights advocates, and to change harmful and discriminatory practices in society.

CEDAW:n tavoiteCommitee on the Elimination of Discrimination against Women

CEDAW-sopimuksen tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista naisten osalta.
CEDAW-sopimus on laillisesti sitova ja sen hyväksyneet valtiot ovat velvollisia raportoimaan sopimuksen toteutumisesta neljän vuoden välein CEDAW-komitealle. Suomessa raportin valmistelee ulkoasianministeriö yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa.
- Sopimus kattaa laajasti kaikki elämänalat – vrt. tasa-arvolaki
- Sopimus sisältää säännöksiä mm. kansalaisuudesta, koulutuksesta, työelämään osallistumisesta, terveydenhuollosta sekä naisten taloudellisista oikeuksista.
- Ratifioimalla sopimuksen valtio sitoutuu toimimaan naisten oikeuksien edistämiseksi sopimuksessa määritellyllä tavalla.
Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1986. Tällä hetkellä sopimuksen on hyväksynyt 192:sta YK:n jäsenvaltiosta 185.

http://www2.ohchr.org/english/bodies/cedaw

Takana työpäivä, edessä kaksi viikkoa, enimmäkseen luottamustehtävissä. Lomalla työstä sairaalassa. Lumiräntä kertoo paljon päivän fiiliksistä.

Isyysvapaa pitenee kahdella viikolla

6.11.2009 13:30
STT
Isyysvapaa pitenee kahdella viikolla ensi vuoden alusta. Eduskunta löi lukkoon lainmuutoksen sisällön perjantaina. Uudistuksen tavoitteena on kannustaa isiä käyttämään vanhempainvapaata.

Muutos merkitsee sitä, että isällä on oikeus pitää isyysvapaata 24 arkipäivää nykyisten 12 arkipäivän sijasta. Isyysvapaan voi saada, jos isä on ensin pitänyt 12 arkipäivää vanhempainvapaata vanhempainrahakauden lopussa.

Tällöin niin sanotun isäkuukauden enimmäispituudeksi tulee 36 arkipäivää eli noin kuusi viikkoa.

Opposition ehdotukset, joilla olisi parannettu niin sanottujen monikkoperheiden asemaa uudistuksessa, kaatuivat äänestyksissä. Monikkoperheitä ovat perheet, joille syntyy kerralla useampi kuin yksi lapsi.

Töistä kotiin, ruuanlaittoa ja paluu Saloon Katrin kanssa. Taloudesta keskustellaan nyt valtuustoryhmäsä ennen valtuustoa.