Ei sinun tarvitse vuoria siirtää saadaksesi jotain aikaan.
Mutta kun hyväksyt velvollisuudeksesi parantaa elämänlaatua
omassa perheessäsi, yhteisössäsi, toimistossasi, tehtaassasi,
koulussasi, niin muutat maailmaa yhtä lailla.

-N.N.

Lasten pahoinpitelyistä

Suomessa kuolee vuosittain 12 pikkulasta omien vanhempien pahoinpitelyyn, kertoo Keskisuomalainen.
Lehden mukaan 200 000 lasta joutuu vuosittain väkivallan uhriksi ja heistä 300 vammautuu pysyvästi.
Luvut käyvät ilmi projektista, joka selvittää lasten kuolemaan johtavia pahoinpitelyjä ja niiden ehkäisemistä. Projektin ensimmäinen väitöstutkimus valmistuu ensi syksynä.
Vuosina 1970–1994 Suomessa pahoinpideltiin kuoliaaksi 292 pikkulasta.
Keskisuomalaisen haastatteleman lastenkirurgin ja lastenortopedin Juhani Merikannon mukaan väkivalta alkaa usein pienestä läpsyttelystä, mutta raaistuu kerta kerralta, jos siihen ei puututa.
Yhtenä syynä kuolemien taustalla on se, että varsinkaan nuoret vanhemmat eivät tiedä, kuinka herkkiä pienet vauvat ovat ravistelulle. Myös pikkulapsen vastsa on suojaton iskuille.

Minusta on järkyttävää lukea tällaista. Ja ehdottoman tärkeää kuitenkin on tiedottaminen. Meidän tulee miettiä syitä ja seurauksia. Mistä kaikki tämä pahoinvointi johtuu. Työelämän liian suurista paineista, työttömyydestä, masennuksesta, agressiivisuudesta, elämän tunnekuohujen hallitsemattomuudesta. Alkoholi on aine jonka herkästi näkee ongelmaksi joka aiheuttaa muita vaikeuksia. Talouden tiukkuu ankaroittaa elämää. Yltäkylläisyyskään ei pelasta, jos ei eletä välittäen kanssaihmisistä. Yhteiskunnan tilassa on paljon sellaista, joka ei tuota hyvinvointia, vaikka sitä haluammekin. Yhteisöllisyys puuttuu ja perheen sisäinen hyvinvointi hajoaa. Kuntaa tulee johtaa kuten perhettäkin. Rakastaen ja vaalien, heikoimmistakin huolta pitäen. Kannustaen ja tukien kuitenkin taloudesta vastuuta kantaen. Sillä pelkkien talouden funktioiden pyörteissä totuus unohtuu. Miksi elämme ja lisäännymme. Mikä on elämämme tarkoitus? Voiton maksimointiko?
Minulle on aina ollut elämänkaariajattelussani arvo elämälle. Jokaiselle päivälle rakkaiden perheenjäsenten kanssa. Jokainen päivä on lahja, vaikka elämässä onkin välillä vastoinkäymisiä ja ikävyyksiä. Nekin kuuluvat siihen. Vaaleanpunainen ruususenuni kylpyvaahtoineen on kaukana omasta arjestani, mutta minulle riittää vähempikin. Kunhan arjessani on vuorovaikutusta, puhetta, ihmisiä, ruokaa, riittävästi rahaa ja työtä. Työstäni sairaanhoitajana olen aina pitänyt. Ihmisläheisyys, toisen kunnioittaminen, arvostaminen ja auttaminen. Näitä asioita mietin nyt vuorotteluvapaallani paljon. Meillä pitää olla mahdollisuus aikalisään - etäisyydenottoon työstämme, jolloin näemme sen, miksi sitä olemme halunneet tehdä. Ja näin aikalisällä on taas mahdollisuus keskittyä luottamustoimiin yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta. Etäisyys auttaa näkemään paremmin.