Tänään juhlitaan! Emilian ja Mikon päivä.

----

Turun Sanomissa hyvä artikkeli Saattohoidosta. Pitkälle edennyt syöpä on monen ihmisen kohdalla asia joka pysäyttää. Kotona pärjääminen, omaisten huoli, henkinen ahdistus ja huoli vaikeasta tilanteesta. Pelko kivuista ja riittämättömyydestä.

Turn kaupungilla on saattohoidon ostosopimus Mehiläisen lisäksi Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen kanssa. Terveyslautakunnan päätöksellä syöpäyhdistyksen omistamassa Karinakodissa on saattohoitopaikkoja 18 ja Mehiläisen vuodeosastolla 17.

Saattohoidolla tarkoitetaan turvallista ja jatkuvaa hoitoa jota annetaan kuolevalle ihmiselle hänen viimeisinä viikkoinaan tai kuukausinaan. Tärkeä osa on mahdollisimman hyvä kivunlievitys. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Potilaan on oikeus osallistua hoitoratkaisuihin. Myös omaisista pyritän pitämään hyvää huolta.

Saattohoidon tarjoajat arvostelevat kuntia siitä, etteivät ne rahapulaan vedoten myönä tarpeeksi maksusitoomuksia ja laitokset toimivat vajaateholla. Vuosi sitten Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toimitusjohtaja Kari Ojala murehti potilaspulan uhkaavan lopettaa koko saattohoidon Karinakodista. Kaupungin ostosopimus pelasti pahimmasta pulasta.

Luopuminen on tuskallista. Kuolema on Suomessa edellen tabu. Terminaalivaiheessa potilas halutaankin erikoistason sairaalahoitoon. Tulee valituksia jos tämä ei onnistu.

Terveydenhuollon kustannukset kasvavat koko ajan, joten kaikki kilpailutetaan.Priorisointi tulee väkisin vastaan. Lääkkeet ja hoidot ovat kalliita. Ja kalliimpia hoitoja kehitellään.

Palliatiiviselle lääketieteelle on sijaa. Kyse on oireita helpottavasta toiminnasta. Parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten aktiivista hoitoa silloin, kun päämäärä ei ole elämän pidentäminen hintaan mihin hyvänsä.

Kivunhoitoon tarvitaan osaamista. miten voidaan hoitaa asiakkaita mahdollisimman hyvin ja viimeisinä päivinä vielä antaa toivoa ja ymmärrystä. mitä asioita olisi vielä puhuttava, mitä nähtävä ja koettava.

Askel saattohoitoon saattaa olla monelle liian pitkä.