Kirkko keskellä kylää on meitä kaikkia varten, niin pieniä kuin suuriakin. Erilaisuudelle tulee olla sijaa. Uskon, toivon ja rakastan. Elämänkaaressa 157

Jos ei kirkossa hyväksytä erilaisuutta, missä sitten? Suvaitsevaisuus ja toisen ihmisen ajatusten arvostaminen on tärkeää. Ahdasmielinen ajattelu ei vie ketään eteenpäin.

Kahden viime viikon erobuumista huolimatta lähes 80 prosenttia suomalaisista kuuluu yhä evankelisluterilaiseen kirkkoon. Silti vain vähän yli kolmannes kertoi vuonna 2007 Kirkon tutkimuskeskukselle uskovansa kristinuskon opettamaan Jumalaan.


Sosiaaliasiamiehen lausunto Salosta
SALON TULEVAISUUS
Uuden suuren kaupungin palvelujen kehittäminen on tietenkin jatkuvassa muutoksen tilassa ja lisäksi huonontunut talous on tuonut oman mausteensa kehittämiskeskusteluihin. Tavallisen kuntalaisen
korviin palvelujen kehittäminen usein kuulostaa niiden huonontamiselta, vaikka tämä ei kehittävän virkamiehen tarkoitus olekaan.
Vanhustenhuolto näyttää olevan eniten muutoksen kourissa ja vanhainkoteja suunnitellaan lakkautettaviksi
kokonaan tai sitten muutettaviksi tehostetun palveluasumisen yksiköiksi. Kuntalainen kokee nämä toimenpiteet ennen kaikkea kustannusten säästöiksi ja ennakko-oletuksena on, että
vanhus maksaa hoidostaan enemmän tehostetun palveluasumisen yksikössä kuin vanhainkodissa.
Näin ei kuitenkaan kaikkien kohdalla ole, vaan asumisen kokonaiskustannus riippuu esimerkiksi
vanhuksen lääkemenoista, jotka voivat joittenkin kohdalla olla hyvinkin kohtuulliset.
Yhteiskuntahan kustantaa vanhainkodissa olevan asiakkaan lääkkeet ja vaikkapa Särkisalo-kodissa
asuva vanhus maksaa itse lääkkeensä. Tätä asetelmaa ei ole julkisessa keskustelussa sen kummemmin
problematisoitu vaan järjestelmää on pidetty sellaisenaan oikeudenmukaisena. Useilla
vanhainkodeissa asuvilla vanhuksilla on kuitenkin rahallista omaisuutta enemmänkin, jolloin ei ole
kohtuutonta kustantaa omaa elämistään myös lääkkeitten osalta. Näin on laitosten muuttaminen
palveluasumisyksiköiksi perusteltua - toki muutoksen tulisi pitää sisällään muutakin kuin nimikyltin
vaihdon ja kustannusrakenteen muutoksen.
Toinen julkisuutta saanut muutoskeskustelu on aluetoimistojen kohtalo. Tällä hetkellä aluetoimistoissa
ja sivuvastaanottopisteissä esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaat ovat saanet sen palvelun
kuin ovat tarvinneetkin. Näitten palvelujen lopettamisessa tulisi käyttää erittäin tarkkaa harkintaa.
Useimmat toimeentulotukea tarvitsevat ihmiset eivät pysty asioimaan netin kautta ja monet heistä
tarvitsevat myös sosiaalityöntekijän henkilökohtaisen kontaktin.
Salon laajuus ja se, että julkinen liikenne ei ole sellaista kuin esimerkiksi Helsingissä, edellyttävät
sitä, että nykyisten aluetoimistojen ja sivuvastaanottopisteiden säilyttäminen on enemmänkin kuin
kohtuullista kansalaisten palvelujen tavoitettavuuden kannalta.